Mörkövaaran Minttu

VH11-018-0669 suomenhevostamma tummanpunarautias ja 160cm s. 30.07.2009 (4v. 07.02.2010) kasv. Hawering, Mörkövaara om. VRL-05961, Ponitalli Rotvalli jalostuskäytössä koulupainotteinen re 70cm, ko vaB YLA2

Palkittu marraskuun YLA-tilaisuudessa pistein 19 + 33 + 37 + 35 = 124 / YLA2

Luonne

Karsinoista yleensä höristään rapsutuksien tai herkkujen toivossa, mutta tämä neiti ei puhu mitään. Minttu haluaisi olla rauhassa karsinansa perällä. Ulkoilusta ja ihmisen kiusaamisesta tämä kiukkupylly nauttii. Yleisesti Minttu on siis niin kiukkuinen tamma, etteitoista löydy helposti. Minttu On todella sievä ja antaa ymmärtää luonteensa monelle väärin. Minttua ei ole kovin helppo miellyttää, eikä tamma alistu kovin helposti, se painaa päälle jos siltä tuntuu ja torut ovat sille kuin kehuja. Mintusta ei kovin moni välitä, ei edes lajitoverit.

Minttu on tarhassa todella pirteä ja nauttii ulkoilusta. Se tykkää seistä ja kuunnella maailman tapahtumia. Minttu ei pidä muista lajitovereistä ja hätistää muut toiseen päähän tarhaan. Taluttaessa Minttu on pieni peto. Kokoajan se on tökkimässä tai näykkimässä. Välillä tamma lähtee vain vetämään käsittelijäänsä kiljumisista huolimatta. Karsinassa Minttua ei voi hoitaa, ei sitten vahingossakaan. Karsina on Mintun oma paikka, eikä se siedä, jos siellä vieraillaan. Ruokaakin antaessa kannattaa olla todella nopea, sillä se ei siedä tonttuja omassa hytissään. Minttua kannattaa hoitaa käytävällä niin, että se on sidottu molemmin puolin kiinni, näin se ei pääse käsiksi ihmiseen. Minttu ei ole herkkä mistään, mutta kavioita putsatessa saattaa olla moniakin ongelmia, sillä tamma ei viitsi vahingossakaan nostaa kaviotaan, saatika pitää sitä itse ylhäällä. Minttu saattaa myös lievästi sanottuna nojailla hoitajaansa. Minttu kyllä tietää mikä on oikein ja mikä väärin, mutta se ei viitsi kunnioittaa jokaista luonnonkappaletta. On joitakin ihmisiä, keiden kanssa Minttu toimiikin oikein ja hyvin, mutta ei todellakaan kaikkien. Minttu on helppo satuloida, sillä silloin se käyttäytyy, kuin "normaali" hevonen.

Ratsastaessa Minttu on kuuma ja se testaa ihmistä. Minttu kokeilee rajansa aina ja ottaa selvää mistä on isot pahat ratsastajat tehty. Tamma pukittelee ja lähtee täysin väärään suuntaan tai tekee totaali pysähdyksen, eikä liiku, vaikka pakotettaisiinkin. Kun Mintun kanssa on saanut selvät sävelet, voi työskentely alkaa. Esteillä Minttu ei ole parhaimmillaan. Se ei pidä liiasta rehkimisestä ja kuumuu todella nopeasti esteillä. Se ei vain siedä sitä, että pitää miettiä jokaisen askeleen pituutta ja kuinka korkealle pitää ponnistaa. Koulussa Minttu on hyvä ja oikean ihmisen kanssa loistava. Se vääntää pienimmänkin mutkan ja kiemuran vaivatta ja jaksaa miellyttää ihmistä. Minttu ei tarvitse lisäkaasuja tai vahvoja jarruja, vaan ne löytyy omasta takaa ja hyvästä ratsastajasta. Minttu tarjoaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita maastossa yksinollessaan, mutta lajiseurassa se toimii melko hyvin. © Kikkinen

Kuvagalleria

© Siiri Kaskinen

Sukutaulu ja sukuselvitys

i. ILO Pilotti sh, prt, 151cm	ii. Havumetsän Pilotti sh, rt	iii. Liidokas sh, tprt
		iie. Priima-Laatuinen sh, vprt
	ie. Ristiina KIR KTK-III sh, rt	iei. Ruiskaveri sh
		iee. Peppiina sh
e. Fiktion Minttu YLA2 sh, rt, 155cm	ei. VIR MVA Ch Sannin Hurumuru KTK-II, SLA-II, KRJ-II, YLA3 sh, rt	eii. Kivisen Hurmuri SLA-I, ERJ-III, YLA2 sh, prt
		eie. Erilän Vilma SLA-I, KRJ-III, YLA3 sh, rt
	ee. Tuiskun Telmiina sh, rt	eei. Tuulen Tuiverrus sh, rt
		eee. Napernaatti sh, rt

Mintun isä ILO Pilotti on Ilomantsin kasvatteja. Pilotti on punarautias ja säkää orille on kertynyt 151cm. Luonteeltaan Pilotti on hyvin viisas ja herkkä ratsastaa. Se on nuorempana kierrellyt paljon kilpailuja,varsinkin koulupuolella ja pärjännyt niissä hyvin. Pilotilla on toistaiseksi vain 2 varsaa.

Isänisä Havumetsän Pilotti on 152cm korkea,rautias suomenhevos ori. Se on estepainotteinen,jolta ponnahdus voimaa löytyy 110cm asti. Ori on kilpaillut todella paljon estekilpailuja ja sijoittunut useasti. Luonteeltaan se on hyvin leikkisä ja hyvä sydäminen.

Isänemä Ristiina KIR on Kirveltäjän yksi hienoista kasvateista. Riina on estepainotteinen ja luonteeltaan todella kiltti ja ratsastaessa unelma. Tamma on myös ulkomuodoltaan kaunis ja se on saanut Champion-arvonimen. Tamma on myös kantakirjattu KTK-III palkinnolla. Nykyään tamma viettelee eläkepäiviään.

Emä Fiktion Minttu koulupainotteinen suomenhevos tamma,joka on luonteeltaan hyvin lempeä ja helppo käsitellä. Tämä rautias , 155cm korkea suomenhevonen on loistanut kouluratsastuskentillä upeasti. Tammalle on kertynyt paljon sijoituksia ja kilpailukokemusta. Myös valjakkokilpailuista Mintulle on tullut sijoituksia. YLA2 palkittu tamma on saanut 6varsaa.

Emänisä Sannin Hurumuru kuoli vuonna 2009 ollessaan 22-vuotias. Elämänsä aikana Muru kuitenkin ehti saavuttamaan monenmoisia palkintoja. Muru oli rautias 153cm korkea ori. Koulupainotteinen Muru loisti kouluratsastuskentillä,vääntöä riitti aina VaB saakka ja se palkittiin KRJ II palkinnolla. Ulkomuodoltaan ori oli hyvin jykevä ja lihaksikas,sellainen kuin orin tuleekin olla. Näyttelyistä ori sai VIR MVA Ch-arvonimen. Ori on myös palkittu YLA2, SLA II palkinnoilla. Jälkeläisiä se ehti saamaan 8,jotka tuovat esiin paljon Murun piirteitä.

Emänemä Tuiskun Telmiina on lopetettu vuonna 2009 jalkavaivojen vuoksi. Väriltään se oli rautias ja säkäkorkeudeltaan 156cm. Koulupainotteinen tamma kilpaili jonkun verran kouluratsastuskilpailuissa ja saikin voittoja. Hieman itsepäinen ja energinen tamma ehti saamaan 3 tervettä varsaa. © Midar

Jälkeläiset

04.09.2011 t. Cricin Julia (i. Harharetken Toivo)
28.04.2011 o. Cricin Elias (i. Mörkövaaran Lennokas)
Minttu ottaa oreja vastaan täytettyään 10-vuotta (22.11.2010)

Kilpailu- ja valmennuskalenteri

12.07.2011 - Hawering
Minttu oli tänään se valmennuksen laiska, tökkivä hevonen joka ei suostunut yksinkertaisesti kulkemaan minnekään ratsastajan kovista yrityksistä huolimatta. Jo alussa huomasi ettei tämä tamma anna ratsastajalleen mitään ilmaiseksi, ja melko päättäväiseltä Minttu näyttikin. Cric sai kovasti tehdä töitä alkuverkassa jotta sai sen edes joten kuten liikkumaan eteenpäin ja kääntymään ympyröille. Ei mitään, valmentajana pidän haasteista ja sitä tässä kylliksi olikin! Itsenäisen alkuverkan aikana ratsukon tuli tehdä paljon rataleikkaita ja siirtymisiä jokaisesta askellajista, tietenkään ne siirtymiset eivät niin onnistuneet kun hyvällä onnella sitä ravia saatiin pari askelta käynnin sekaan. Emme kuitenkaan murehtineet Mintun mielialaa ja haluttomuutta liikkua, päätimme aloittaa silti täysin normaalisti tehtävät, ja ensimmäisenä meillä olikin etu- ja takaosakäännökset. Näihin ei kovin suurta vauhtia vaadittu, vain jokseenkin pientä yhteistyötä. Pari kertaa tamma laittoi ratsastajalleen vastaan, mutta aika hyvin Cric sai Mintun tekemään etuosakäännökset, kunhan vain muisti topakat avut. Takaosakäännökset eivät olleet se helpoin asia, Minttu tahtoi vain joko peruutella uraa pitkin tai väistää uralta pois, ja kun raipalla ratsastaja yritti tehostaa toimintaa, oli seurauksena vain pukkeja. Malttavaisin mielin ja pitkällä pinnalla Mintun kanssa asiaa väännettiin niin kauan että saatiin pari kunnollista takaosakäännöstäkin tehtyä, ja vasta sitten siirryimme seuraavaan asiaan joka oli keskikäynnin kokoaminen lävistäjällä. Minttua sai patistaa kävelemään vähän reippaammin eteen jotta käynti saatiin ryhdikkäästi koottua, ja aikamoinen yllätys olikin miten helposti tamman käynnin kokoaminen Criciltä kävikin ensimmäisten tehtävien pohjalta. Käynnin kokoamiseen emme käyttäneet paljoakaan aikaa kun käännökset veivät jo paljon pois, ja siten siirryimme ravailemaan. Aluksi ravin ylläpitämiseen tarvittiin paaaljon pohjetta ja raippaa, mutta pikku hiljalleen pääsimme lävistäjälle tekemään kunnollisia temponlisäyksiä ja ratsukon meno näyttikin suhteellisen hyvältä. Reippaan ravin jälkeen oli tarkoitus laukkailla ja aloitimmekin ihan uraa pitkin laukannostoilla käynnistä ja ravista. Cric sai antaa todella hyvät pidätteet ennen nostoa ja antaa rauhalliset pohkeet jotta saatiin Minttu laukkaamaan. Vähänhän laukka oli tahmeaa ja vaivanloisen näköistä, mutta siitä oli hyvä lähteä laukkaa työstämään. Siirryimme keskelle kenttää tekemään tiimalasin muotoisella kiemurauralla laukanvaihtoja, hidastaen lävistäjän kohdalla aina käyntiin ja siitä taas mahdollisimman nopeasti nostaa toinen laukka. Käyntiin siirtyminen onnistui kyllä täysin vaivatta, mutta uudestaan laukannostoon tarvittiin taas paljon malttia ja aikaa, että lähti onnistumaan tarkoituksen mukaisesti. Valmennus meni nopeasti Mintun kanssa yliajalle ja siten lopetimme pian onnistuneiden laukanvaihtojen jälkeen. Tätä ratsukkoa oli mukava valmentaa, haastetta ainakin hevosesta löytyi itsepäisyyden vuoksi, eikä meillä tylsää hetkeä sen takia ollutkaan!